Pakkoliitetyt kunnat ja maakunnat ovat ne, jotka Storting päätti yhdistää vuonna 2017. Näin siitä huolimatta, että ainakin yksi mukana olevista kunta- tai lääninvaltuustoista päätti, että he eivät halua yhdistymistä. Tämä koskee kymmentä kuntaa ja voivodikuntaa.

Kunta- ja piirivaltuuston on päätettävä, haluavatko ne lähettää jakopyynnön ministeriölle. Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 1.

– Ennen kuin kunnat ja piirikunnat lähettävät hakemuksen, niiden tulee mm. tutkia, mitä jakautuminen merkitsee asukkaille ja yhteiskunnan kehitykselle. Hyvin tutkitut hakemukset antavat tärkeän pohjan, kun hallitus aikoo edistää ministeripäätöstä kuntajaosta ja Storting hyväksyy maakuntajakoon muutoksia, Gram sanoo.

Uusien kuntien ja voivodikuntien astumiseksi voimaan ministeriön tulee saada hakemukset 1 mennessä. Mahdollisimman aikaisin ja paras aika muutosten voimaantulolle on 1. tammikuuta 2024. Varmistamme sitten, että poliittisilla puolueilla on hyvä ja ennakoitava ehdokasprosessi. Myös mahdollisuus valita uudet kunnallis- ja maakuntavaltuuskunnat kuntavaaleissa syksyllä 2023.

– Jako vaatii merkittäviä hallinnollisia ja poliittisia valmisteluja niin kunnissa, voivodikunnissa kuin valtion puolelta. Vaikka suunnittelemamme aika on tiukka, riittää aikaa tarvittaviin valmisteluihin ennen kuin eropäätös voi tulla voimaan. Aikajanalla varmistetaan myös vuoden 2023 vaalien turvallinen toteutus, Gram sanoo.

Ei ole selvää, mitä kustannuksia kunnille ja kunnille aiheutuu itse jaon toteuttamisesta

Kuntien ja piirikuntien on itse pohdittava, pitäisikö ja miten asukkaita kuulla jakoasiassa. He voivat saada ministeriöltä apurahoja sekä raportteihin että kansalaisten kuulemiseen.

Ei ole selvää, mitä kustannuksia kunnille ja kunnille aiheutuu itse jaon toteuttamisesta. Jakautumislaki ei sisällä säännöksiä uusiksi yksiköiksi jakautuvien kuntien ja voivodikuntien taloudellisesta korvauksesta. Mitä tulee irtisanomiseen liittyviin lisäkustannuksiin, hallitus suorittaa taloudellisen osuuden sovitulla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.